A Travellerspoint blog

Kotona

Bangkok, Thaimaa - Turku, Suomi

sunny 14 °C

Loppumatka Suomen puolella ei ollut mikään ihmeellinen, joten se siitä.

Olen siis vihdoin kotona. Yli viiden viikon matkan jälkeen on nautinto hengittää huomattavasti puhtaampaa ja viileämpää ilmaa. Matkustelu on varsin hauskaa, mutta kyllä kotiinpaluu on aina yksi matkan kohokohdista. Pääsee totuttelemaan taas normaaliin elämään ja tapaamaan perhettä ja kavereita kotipuolessa.

Matkalta jäi käteen lukematon määrä erilaisia kokemuksia, sekä n. 350 valokuvaa. Erityisinä muistoina mieleen jäi varmasti koko Kambodzan osuus, sekä alkumatkan kokous. Thaimaa oli myös todella hieno maa, mutta siellä keskityin lähinnä rannalla rötväämiseen kokouksen jälkeen. Emme oikeastaan ”seikkailleet” juuri ollenkaan.

Loistava reissu, ei muuta voi sanoa.

P.S. Päiväkirjaani on luettu yllättävän ahkerasti. Tänään lisäsin viimeiset päivät ja huomasin, että 2000 kävijän raja on mennyt rikki. Ei mikään heikko suoritus sekään.

Posted by Cyykky 13:18 Archived in Finland Comments (0)

Shoppailua Bangkokissa

Bangkok, Thaimaa

sunny 32 °C

Viimeinen aamu, viimeinen päivä. Tämän päivän pyhitin shoppailulle. Hain pukuni vaatturilta ja ostin muutenkin kaikki tarvittavat tuliaiset kotiin. 10 paria thai-housuja, vähän sekalaista rihkamaa, puoli-ilmaisen repun kannettavaa tietokonetta varten ja paljon muuta.

Illalla nousin lentokenttäbussiin ja viimeistään lentokentän check-inissä huomasin, että shoppailupäivä oli tehnyt tehtävänsä. Pelkästään lentokoneen ruumaan meni 27 kiloa tavaraa ja käsimatkatavaroihin kuului kannettava tietokone tarvikkeineen.

Lentomatkalla istuin parin suomalaisen vanhemman miehen vieressä ja alkumatka menikin rupatellessa. Pian valot sammutettiin ja sain nukuttua melkein koko matkan.

Posted by Cyykky 13:17 Archived in Thailand Comments (0)

Kohti Bangkokia - viimeistä kertaa

Siem Riep, Kambodza - Bangkok, Thaimaa

sunny 31 °C

Aamulla hyvästelin tytöt pikaisen aamiaisen jälkeen. Heidän kyytinsä lähti hieman omaani aikaisemmin ja kun oma kyytini oli 15 minuuttia myöhässä ehdin jo hieman hermostua. Pääsin kuitenkin aikanaan ”bussiasemalle” ja istuin odottamaan ”bussia” muutaman muun turistin kanssa. Pian yksi etäisesti autoa muistuttava 60-luvun museojäänne kaarsi pihaan, enkä kiinnittänyt siihen sen suurempaa huomiota. Pian eräs hälyttävä ajatus alkoi kehittyä mielessäni. ”Ei kai se vaan ole tuo...” 5 minuuttia myöhemmin löysin itseni kyseisen ruosteläjän etupenkiltä valmiina viimeiseen bussiseikkailuun.

Ja seikkailu se jälleen kerran oli. Heti alkuun kysyin kuskilta, että ”toimiiko tuo radio?”. Saatuani odotetun vastauksen aloin hieman pettyneennä lukea kirjaa. Musiikki olisi varmasti piristänyt matkaa huomattavasti. No, radio ei toiminut, mutta kuski ja apukuski paikkasivat ongelmaa laulamalla paikallisia kansantanhuja Siem Riepistä rajalle asti.

Sama tie, kuin tullessa tarjosi jälleen kerran samat töyssyt ja maisemat, joskin tällä kertaa ehdin jo luulla pääseväni ongelmitta perille. Kuitenkin vain pari tuntia ennen rajaa ”autostamme” puhkesi rengas. Se ei menoa kuitenkaan sen suuremmin haitannut. Edessä häämöttävä pikkukaupunki tarjosi renkaan paikkauspalvelua paikallisella tehokkuudella. Vajaan tunnin ylimääräisen varjossa seisoskelun jälkeen hyppäsimme takaisin "autoon". Tällöin viimeistään huomasin vaihtaneeni väriä. Tieltä nouseva punainen pöly oli löytänyt tiensä pikku maantiekiitäjämme sisäpuolelle. (Matkatoimisto, mistä ostin lipun sanoi, että autossa on ilmastointi. Se luonnollisesti tarkoitti sitä, että ikkunoita pidettiin auki koko matkan.)

Viimeiset 10000 töyssyä kuluivat varsin nopeasti ja päästyämme tuttuun rajakaupunkiin hyppäsin tyytyväisenä ulos ”bussista” ja lähdin lompsimaan kohti passintarkastusta. Rajamuodollisuudet sujuivat yllättävän helposti ja ehdin jo luulla, että olisin Bangkokissa ennen kahdeksaa. Olin jälleen kerran turhan optimistinen. Rajan jälkeen löysin ison läjän turisteja, jotka olivat myös menossa kohti Bangkokkia. Seuraavan kahden tunnin aikana kaipasin eurooppalaista tehokkuutta enemmän, kuin koskaan. Paikallinen neronleimaus oli kuljettaa ihmiset pienissä ryhmissä rajalta bussiasemalle ja siellä sitten kerääntyä busseihin. Käytössä oli yksi auto, joten operaatioon kului aikaa aivan uskomattoman paljon. Vielä, kun olin yksi viimeisistä jonossa (kiitos puhjenneen renkaan), jouduin odottamaan kauiten. Juttelin erään ranskalaisen pariskunnan kanssa ja ihmettelin heidän kanssaan, miksi bussi ei voinut tulla hakemaan ihmisiä suoraan rajalta? Tilaa lastaamiseen olisi rutosti ja ylimääräistä logistiikkaa pienempien autojen kanssa ei tarvittaisi. Suureksi yllätykseksi viimeinen bussi tulikin hakemaan meidät suoraan rajalta ja lähdimme viimein kohti Bangkokia.

Viidentoista tunnin matkan jälkeen paluu Khao San-kadulle tuntui uskomattoman hienolta. Kello oli kymmenen illalla ja katu oli täyttynyt toiminnasta. Joka puolella soi erilainen musiikki ja kävelin tavaroideni kanssa täydessä hurmoksessa hostellia etsien. Suurin osa paikoista oli ehtinyt täyttyä, joten jouduin tyytymään kohtalaisen kalliiseen vaihtoehtoon. Huoneesta jouduin maksamaan 13 euroa yö, mutta olin sen verran väsynyt ja nälissäni, etten välittänyt. Halusin vain mahdollisimman äkkiä suihkuun ja illalliselle.

Venytin viimeistä iltaa pelaamalla biljardia paikallisia vastaan samassa paikassa, jossa pelasin ensimmäisenä yönä koko reissulla. Yöunet jäisivät sopivan lyhyeksi. Pystyisin paremmin nukkumaan lentokoneessa seuraavan yön.

DSCN3060.JPG
Uljas menopelimme
DSCN3069.JPG
Jos tie näyttää paikoin tältä, ei ole ihme, että joudumme pysähtymään...
DSCN3071.JPG
...täällä

Posted by Cyykky 12:57 Archived in Cambodia Comments (0)

Sotamuseo, Kulttuurikylä

Siem Riep, Kambodza

semi-overcast 31 °C

Aamupäivällä tytöt suuntasivat takaisin temppeleille. Itse olin edellisenä iltana päättänyt tehdä jotain muuta, vaikka temppeleissä voi parhaillaan vaellella vaikka koko viikon. Aikaa ei kuitenkaan ollut, kuin kaksi päivää joten halusin nähdä mahdollisimman paljon.

Otin jälleen tutun kuskin mukaani ja suuntasin paikalliseen sotamuseoon. Kambodzan historian mustimmat vuodet lienevät 70-luvulla, jolloin Khmer Rouge-joukot surmasivat 2 miljoonaa siviiliä ja jonka jälkeen Vietnamin armeija valtasi Phnom Penhin. Tämän jälkeen maa on hitaasti, mutta varmasti kehittynyt kohti normaalia valtiota. Sotamuseo oli juuri ja juuri kolmen dollarin lipun arvoinen. Lähinnä siellä oli armeijan 60-luvun rojua levitettynä ympäriinsä ilman sen suurempia selityksiä. Kaiken lisäksi lähes poikkeuksetta kaikki tankit ja tykit olivat vanhoja, tuhottuja romuja, jotka oltiin vain raahattu sotamuseon pihalle.

Tunnin kiertelyn jälkeen löysin jotain mielenkiintoista. 70-luvun sotien peruilta maassa on edelleen ties kuinka monta miljoonaa maamiinaa piilossa pelloilla ja pikkukylissä. Kuukausittain niissä haavoittuu/kuolee kymmeniä ihmisiä vielä tänäkin päivänä. Selailin kuukausittaisia ja vuosittaisia raportteja kuolonuhreista eri alueilla ja suureksi yllätyksekseni huomasin, että Suomen Ulkoministeriö on yksi suurimmista miinanraivauksen tukijoista. Kaksi maata tuki jokaista raporttia ja Suomen Ulkoministeriö oli toinen tukija joka ikisessä raportissa, mitä sieltä löytyi. Myös Belgia ja Saksa näyttivät olevan miinanraivauksen uranuurtajia.

Sotamuseon jälkeen pysähdyin pariksi-kolmeksi tunniksi paikalliseen kulttuurikylään. Kultturikylä oli ns. ”Disneyland Cambodia”. Sisälle päästyäni kaikki olikin yhtäkkiä siistiä, kerjäläisiä ei näkynyt missään, rakennukset olivat uusia ja kaikki ongelmat loistivat poissaolollaan. 12 dollarin lippu oli siis selkeästi suunnattu rikkaille turisteille, jotka asuvat 5 tähden hotelleissa. En ehkä kuulunut suurimpaan kohdeyleisöön, mutta pidin käynnistä silti. Oppaani osasi kohtalaista englantia ja ilman häntä en olisi kyllä saanut koko käynnistä mitään irti. Aloitimme vahakabinetilla, jossa oli aidon kokoisia vahanukkeja Kambodzan historian merkkihenkilöistä. Tämän jälkeen tutustuimme täytettyihin eläimiin, jotka eivät tarjonneet mitään ihmeellistä, joten jatkoimme matkaa.

Seuraavana oli vuorossa sekalaiset tanssiesityksen eri vähemmistöheimojen kulttuureista. Esitykset olivat varsin hyviä (vaikka yhden kuvan keltaisella lohikäärmeellä onkin ”Korn”-paita päällä =) ja sain muutaman aika onnistuneen kuvan. Aurinko alkoi kuitenkin pikkuhiljaa laskea ja sanoin oppaalleni, että pitäisi alkaa lähteä. Kävelimme vielä pienoismallikylän läpi, josta näki pienennetyn version maan suurimmista nähtävyyksistä. Kuten kaikki itseäänkunnioittavat turistirysät, myös tämä paikka oli laittanut uloskäynnin matkamuistomyymälän yhteyteen. 60 dollarin hintaiset puiset patsaat nykyisestä kuninkaasta eivät jostain syystä oikein innostanut, joten tyydyin vain kävelemään kaupan läpi. Tämän jälkeen kuljettajani vei minut takaisin hotelliin.

Ilta meni pakkaillessa. Tytöt kertoivat, että heilläkin oli varsin onnistunut päivä. Temppeleitä oli kosolti vieläkin lisää, mutta aika loppui kesken. He lähtisivät huomenna Phnom Penhiin, sieltä Laosiin. Yhtäkkiä tajusin, että itse lähtisin huomenna Bangkokkiin ja sieltä seuraavana päivänä kotiin. Melkein puolentoista kuukauden pituinen matka oli todellakin kääntymässä kohti loppuaan. Aikaisin seuraavana aamuna lähtisin taas bussilla kohti Bangkokkia ja hyvästelisin viimeiset matkakumppanini. Matkustaminen yksin Kambodzasta Thaimaahan olisi varmasti piristävää, mutta vielä piristävämpää olisi vihdoin palata kotiin.

En ole varsinaisesti potenut koti-ikävää, mitä nyt saunaa ja ruisleipää on tullut välillä ikävä. Viisi ja puoli viikkoa on kuitenkin pitkä aika toisella puolella maapalloa ja olen kyllä varsin valmis suuntaamaan taas kohti tuttua ja turvallista Suomea.

DSCN3030.JPG
60-luvulla käytössä ollut tankki
DSCN3028.JPG
Vaara - miinoja
DSCN3044.JPG
Lohikäärmetanssi. Huomaa tanssijan t-paita =)

Posted by Cyykky 13:08 Archived in Cambodia Comments (0)

Angkor Wat

Siem Riep, Kambodza

semi-overcast 30 °C

Vääntäydyimme sängystä ylös noin yhdeltätoista ja aloimme valmistautua päivän temppelikierrokseen. Koko maan varmasti suurin ja suosituin nähtävyys on Angkorin temppelialue. Täällä kaikki on muutenkin Angkoria. Hotellien nimet, katujen nimet, matkatoimistot ja ravintolat ovat nimetty Angkorin mukaan. Luonnollisesti myös Kambodzan kansallisolut on, mikäs muukaan, kuin ”Angkor Beer”.

Saimme hostellista jokaiselle oman skootterin ja kuskin hintaan 5 dollaria/päivä. Kuskit ajoivat meidät temppelialueelle ja neuvoivat mihin kannattaa mennä. Tämän jälkeen he siirtyivät odottelemaan, että tulisimme takaisin.

Temppelit olivat suorastaan uskomattomia. Parhaimmillaan yli 800-vuotiaat rakennukset olivat yhä pystyssä ja lähes kaikkiin pääsi sisälle. Ilman näitä temppeleitä, koko maan turismi olisi lapsiprostituution varassa. Vastaavaa ei näe missään muualla. Kuulin muilta jo Kambodzassa käyneiltä, että temppelit ovat hienoja, mutta en odottanut mitään tällaista. Siksipä laitoin ennätysmäärän kuvia tämän päivän kirjoitukseen. Nämä ovat muuten samat temppelit, missä Tomb Raider-elokuva on kuvattu.

Kuvat ja kuvatekstit kertokoon päivän kohokohdat:

angkor2.jpg
Portti temppelialueelle
angkor1.jpg
Isoimpaan temppeliin vei catwalk-tyylinen tie
portaat1.jpg
Paikallista porrastaidetta. Rukoilemisesta ei aikanaan ainakaan tehty tarkoituksella liian helppoa.

mpmtemppeli.jpg
Minä, Pia ja Mette erään temppelin ulkopuolella.

Illalla söimme verrattain kalliissa pizzeriassa verrattain kehnoa pizzaa ja ajoimme kuskiemme kanssa takaisin hostellille. Tytöt menivät suoraan huoneeseen, itse jäin juttelemaan hetkeksi muiden bussissa tulleiden kanssa. Ennen pitkää raahauidin itsekin yläkertaan.

Posted by Cyykky 12:45 Archived in Cambodia Comments (0)

Matka Kambodzaan

Siem Riep, Kambodza

sunny 30 °C

Tervetuloa Kambodzaan! Kaakkois-Aasian sivistyksen keskus tarjoaa sinulle unohtumattomia elämyksiä! Elämys alkaa Kambodzan ja Thaimaan rajalla, josta yksi maan suurimmista valtateistä tuo sinut unohtumattomalla tarmolla kohteeseesi. Tie on yksi maan parhaimmista; tasaisimmilla osuuksilla nopeudet voivat nousta jopa yli 50km/h!

Aikaisen aamuherätyksen jälkeen astuimme taas vaihteeksi bussiin ja suuntasimme tällä kertaa kohti Kambodzaa. Bussimatka sujui varsin normaalisti rajalle saakka, jonka jälkeen vaihdoimme ”minibussiin” (Henkilökuljetukseen tarkoitettu Hiace). Minibussimatkaa en varmasti unohda ikinä.

Kuvittele kauhein, hirvein ja huonoimmassa kunnossa oleva tie, minkä tiedät. Hyvä, nyt kerro se kahdella ja sen jälkeen nosta neljänteen potenssiin. Näin pääset lähelle Thaimaan rajan ja Siam Riepin välisen tien kuntoa. Se, miten siinä pystyy edelleen ajamaan rekoilla ja miten autot ylipäätänsä s
elviää perille asti, on minulle edelleen täysi mysteeri. Siinä tiellä on pinta-alaltaan varmasti enemmän kuoppaa, kuin tasaista. Auton pohja otti maahan kiinni ainakin 20 kertaa matkan aikana ja matka kesti muutenkin Bangkokista yhteensä 15 tuntia. Kambodzan osuus ollen kuitenkin vain 8 tuntia.

Rajan ylitys sujui mutkitta ja pääsimme pian nauttimaan paikallisen bussiaseman viihtyisistä tiloista. Pian tuo kyseinen Hiace kurvasikin pihalle ja sulloimme sen täyteen turisteja. Meidän lisäksi kyydissä oli muutama britti, yksi jenkki ja pari japanilaista. Alkumatka meni vielä asfaltintapaisella, mutta pian se alkoi repeillä ja lopulta olimme hiekkatiellä. Matkaoppaat viihdyttivät meitä opettamalla paikallisen kielen perusteita ja osoittelemalla silloin tällöin paikallisiin nähtävyyksiin. Paikallisesta nähtävyydestä käy melkein mikä vain, minkä löydät ympäriltäsi, sillä juuri mikään ei ole mitään, mitä olisit aikaisemmin nähnyt. Esim. bensa-asemat ovat yksinkertaisuudessaan puuhökkeleitä, jonka pihalta löytyy rivi coca-cola-pulloja täynnä bensaa.

Matkan alettua ihan mukavissa merkeissä, pysähdyimme illalliselle n. 3 tuntia ja 30000 töyssyä myöhemmin. Paikallinen ruokakulttuuri on hyvin samantapainen (ainakin toistaiseksi), kuin Thaimaassa joten tyydyin lautaselliseen riisiä ja sianlihaa. Maksupuoli hoitui dollareilla. Varasin niitä mukaan yllin kyllin, koska täällä ei ole raha-automaatteja (siis koko maassa ei todellakaan ole yhtään Otto-maattia). Tämän jälkeen oppaat ilmoittivat, että matkaa olisi jäljellä vielä kolme tuntia, joten astuimme takaisin Hiaceen.

Matka jatkui, kuten ennenkin, kunnes tuli pimeää. Pimeällä ajamiseen tuli pientä lisähaastetta. Vastaantulevat autot nimittäin harvemmin tajusivat ottaa pitkiä valoja pois päältä, joten omatkin silmät häikäistyivät tasaisin väliajoin. Myös yhden auton kerrallaan kantavat sillat toivat oman vivahteen matkantekoon. Pysähdyimme kerran vielä vessatauolle ja kyseisellä pysäkillä oli valtava lauma paikallisia lapsia myymässä matkamuistoja, sun muuta krääsää. Lapset puhuivat yllättävän hyvää englantia ottaen huomioon, että nuorimmat olivat vasta 8-vuotiaita. No, tämän maan tulevaisuus lienee turismissa, joten parasta onkin, että oppivat englantia pienestä pitäen.

Tauon jälkeen lähdimme viimeiselle 1,5 tunnille säkkipimeään myöhäisiltaan. Matka sujui jälleen niin kuin ennenkin, kunnes jotain odottamatonta tapahtui. Noin 65000. töyssyn kohdalla auton pohja otti vaihteeksi kiinni maahan, auto sammui keskelle tietä, eikä suostunut inahtamaankaan. ”Mikäs tässä”, tuumasin, ”ollaan keskellä Kambodzaa keskellä ei mitään. On pimeää ja auto sanoi sopimuksen irti. Noooooooo...silloin, ku minä olin armeijassa...” Saimme siis ylimääräisen, joskin ei-toivotun tauon ennen kuin tie muuttui taas päällystetyksi kaupungin läheisyydessä. Kuski onnistui, kuin onnistuikin lopulta potkaisemaan moottoria juuri siihen oikeaan kohtaan ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Ah sitä autuutta, kun pääsimme autosta viimein ulos ja astuimme mukavan vierasmajan pihalle. 2 dollaria yöltä (halvin tähän mennessä) ja vähintäänkin toisiksi paras huone toistaiseksi. On hyvä tuuletin, jääkaappi, sähköt, suihku, vessa ja jopa TV. Tilaakin on yllin kyllin. Saatuamme tavarat huoneeseen unta ei olisi tarvinnut kauaa odotella. Huomenna lähtisimme tutustumaan Kambodzan mahtaviin temppeleihin koko päiväksi. Edellinen yö jäi todella lyhyeksi, joten päätimme herätä seuraavana päivänä vasta, kun siltä tuntuu. Päätin kuitenkin mennä alakertaan juttelemaan paikallisten kanssa, joka osoittautui ihan mukavaksi rupatteluhetkeksi.

Juttelimme paikan erään työntekijän kanssa pitkään Kambodzan historiasta. Olin jo ehtinyt lukea matkaoppaastani sitä sun tätä 70-luvun kauheuksista, jolloin ”Khmer Rouge”-joukot tappoivat yli 2 miljoonaa siviiliä kambodzassa. Samalla keskustelimme nykypäivän ongelmista ja mainitsin itse mm. tyytyväisyyteni paikallisten asenteeseen turismirikollisuutta kohtaan. Turismirikollisuudella tarkoitan laitonta asekauppaa, huumekauppaa ja lapsiprostituutiota, jotka kaikki kukoistavat tässä maassa. Matkalla tänne näin muutaman kyltin, missä luki joko, että ”We don´t need no weapons anymore” (Emme enää tarvitse aseita) ”Abuse a child here and go to prison in your own country” (Hyväksikäytä lasta täällä, niin kärsit linnatuomio omassa maassasi) ”Throwing litter to the river spoils our water resources” (Joen roskaaminen tuhoaa vesivaramme).

Olin tosiaan positiivisesti yllättynyt paikallisten asenteesta maan ongelmiin. Monissa maissa vastaavat ongelmat lakaistaisiin maton alle, mutta täällä niihin on ihan oikea lähestymistapa. Turistit näkevät heti maahan tultuaan, että paikallisia kyllä kiinnostaa, jos teet jotain typerää. Kambodzalainen linnatuomio tuskin houkuttelee monia.

Ei sillä, on tämä kuitenkin yksi rikollisten luvatuista maista...Ehkä tulevaisuudessa asiat ovat paremmin.

P.S. Joo, tiedän kyllä, että maan virallinen nimi on Kamputsea, mutta se kuulostaa ja näyttää niin uskomattoman typerältä, että kutsun sitä Kambodzaksi, joka lienee sen vanha kirjoitusasu.

mpnbussi.jpg
Minä, Mette ja Pia Kambodzan bussissa

Posted by Cyykky 12:38 Archived in Cambodia Comments (0)

Huoltotauko Bangkokissa

Bangkok, Thaimaa

sunny

Aamulla, kun heräsin bussissa olimme jo Bangkokissa. Kello oli vähän yli neljä, joten porukkaa ei ollut liikkeellä mitenkään liikaa. Löysimme nopeasti vanhaan tuttuun hostelliin ja nukuimme pari tuntia. Aamun valjetessa lähdimme metsästämään auki olevia matkatoimistoja ja löysimmekin muutaman. 10 euron hintaan pääsisi Cambodzaan, mutta busseja lähtisi vain seitsemältä aamuisin. Tämän päivän bussit olivat siis jo lähteneet. No, eipä siinä mitään. Välipäivä Bangkokissa on aina ihan piristävä. Saapahan pyykit pesetettyä ja säädettyä kaikkea muutakin.

Mette ja Pia ostivat lippunsa jo, mutta minä päätin miettiä vielä hetken. Laskeskelin päiviä, että kannattaako kahden päivän takia mennä Cambodzaan asti, mutta tulin loppujen lopuksi siihen tulokseen, että ainahan sitä kannattaa uusia kohteita vallata. Matka olisi kuitenkin vain 12 tuntia per suunta.

Aamupalalla tapasimme odotetusti italialaiset. He lähtisivät tänä iltana, joten sovimme, että tapaamme puoli kuudelta illallisen merkeissä. Aamiaisen jälkeen lähdin etsimään pukua itselleni. Ostin kyllä puvun Suomesta juuri ennen lähtöä, mutta täällä ne tehtäisiin mittojen mukaan ja paaaaljon halvemmalla. Aikani etsiskeltyäni päädyin tummanpunaiseen silkkipukuun, tummanruskeaan silkkiseen kauluspaitaan ja silkkikravattiin, jonka valitsisin myöhemmin. Hintaa tinkimisen jälkeen tuli 92 euroa. Kuulostaa vähältä (tai oikeastaan myös aika paljolta, saahan täältä puuvillapukuja neljällä kympillä, jos haluaa), mutta luulisin saavani laadukkaan puvun. Ompahan jotain omaperäistä sitsi-iltoja varten. =) Kaupan päälle tulee pukupussi, joten kannettavaa riittää kotipuoleen. Saa nähdä, mitä Finnairin tädit tykkää.

Lounaan jälkeen otin pitkästä aikaa thai-hieronnan. Alle neljällä eurolla totesin, että oli hintansa arvoinen ja lähdin tyytyväisenä lounaalle. Illan suunnitelmana on tosiaan syödä viimeisten italialaisten kanssa. Niitä oli Bangkokissa jo valmiiksi pari-kolme. Aamulla on aikainen herätys, joten mitään kovin railakasta iltaa ei ole luvassa.

P.S. Tänään tuli 1500 kävijää täyteen tässä päiväkirjassa.
P.P.S. Tänään, kun kävelin Khao San-katua pitkin törmäsin ENSIMMÄISTÄ kertaa suomalaisiin. Heittäydyin juttusille parin helsinkiläisen jätkän kanssa, jotka olivat matkalla Koh Taolle ja sieltä Malesiaan opiskelemaan kolmeksi kuukaudeksi. Oli piristävää puhua suomea taas pitkästä aikaa.

mpmbangkok.jpg
Vasemmalta: Pia, minä ja Mette valmiina Kambodzan-reissua varten

Posted by Cyykky 01:09 Archived in Thailand Comments (0)

Kohti Bangkokia

Koh Tao & Bangkok, Thaimaa

sunny 30 °C

Aamunkoitteessa lähdin viimeiselle prätkäreissulle. Aikaa ei ollut paljon ja kiertelinkin lähinnä vanhoja tuttuja paikkoja läpi ja nautin tuulenvireestä kasvoillani.

Puolenpäivän jälkeen olikin aika lähteä takaisin kohti Bangkokia. Reissu olisi hyvinkin tuttu. Lautalla saaresta maalle ja siitä eteenpäin bussilla. Lauttamatka meni niin kuin aina ennenkin. Istuin kannella vähän aikaa ja sen jälkeen menin alakertaa loikoilemaan ja katsomaan elokuvia. Lauttamatkan jälkeen meidät istutettiin bussiin ja lähdimme kaupungin keskustaan viettämään 1,5 tunnin illallistaukoa.

1,5 tuntia ei todellakaan ollut liian vähän. Mette tilasi pihvisalaattinsa melkein heti ravintolaan päästyämme ja sai sen mukaansa viisi minuuttia ennen bussin lähtöä. Paikallista tehokkuutta näköjään. No, eipä se tahtia haitannut. Illan pimetessä aloimme taivaltaa kohti Bangkokia.

Matka meni mukavasti. Sain nukuttua, vaikka alkumatkasta moni töyssy ja kaistanvaihto sai verenpaineen nousemaan. Ruotsin NJR Lisa oli kertonut aiemmin kauhutarinoita bussimatkasta Koh Phi Philtä (se saari, missä the Beach on kuvattu). Kyseisen matkan aikana bussikuski oli nukahtanut kaksi kertaa ja matkustajat olivat lopulta jakautuneet vahtivuoroihin pitämään kuskia hereillä. Alunperin yritimmekin saada junapaikkaa, mutta ne olivat täynnä.

Posted by Cyykky 01:00 Archived in Thailand Comments (0)

Lisää rallia ja valokuvausta

Koh Tao, Thaimaa

sunny 32 °C

Jep, päivän suunnitelma oli ottaa aamupalan jälkeen prätkä alle ja ajaa koko päivä saarta ympäri ja ottaa mahdollisimman paljon valokuvia. Näin myös tein. Aamulla huomasin, että eilen saamani naarmu oli ehkä hieman luultua pahempi ja päätin käydä paikallisen poppamiehen puheilla. Hän antoin minulle haavanpuhdistusainetta ja käski laittaa sitä vähintään kaksi kertaa päivässä naarmun päälle niin se ei ainakaan tulehdu. Se tässä oli ideanakin. Suomessa tämä ei olisi mitään, mutta nyt olen trooppisissa olosuhteissa ja tulehdus on huomattavasti todennäköisempi. Eräälle itävaltalaiselle kokouskaverille oli jo käynytkin niin jossain muualla.

Kuitenkin, ensimmäiseksi lähdin käymään Sai Thongissa, joka toimi majapaikkanamme viimeksi, kun olimme täällä. Tie sinne oli hyvinkin samantapainen, kuin tie tänne, joten haastetta riitti siinäkin. Paikan henkilökunta muisti minut edelleen ja paikan haltija, israelilainen Stav oli myös edelleen paikalla. Hän lähtisi huomenna kotiin, joten voi olla, että olemme samassa lautassa. Vaihdettiin kuulumisia jonkun aikaa ja sitten lähdinkin jatkamaan matkaa.

Kello alkoi olla kaksi, joten lähdin kohti venesatamaa, josta italialaiset lähtisivät kotia kohti tunnin päästä. Hyvästeltyämme heidät lähdin paikalliseen pizzeriaan lounaalle. Tämän jälkeen yksinkertaisesti ajoin ympäri saarta ja pysähdyin ainoastaan ottamaan valokuvia. Mieleenpainuvin pysäkki oli varmasti ns. Golden Viewpoint, josta näki joka puolelle saarta. Sää oli erinomainen. Otin varmaan 40 valokuvaa koko päivän aikana.

Illalla ei enää tapahtunut mitään erikoista. Ajettuani takaisin söin illallista loppuköörin kanssa. Täällähän on enää minun lisäksi Pia, Mette ja Mae.

koh tao sight beach.jpg
Ihan mukavan näköinen maisema saaren toisesta päästä
golden viewpoint.jpg
Kuva kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa...

Posted by Cyykky 22:03 Archived in Thailand Comments (0)

Rallia

Koh Tao, Thaimaa

sunny 30 °C

Aamulla lähdin longtail-veneellä yksikseni keskustaan. Kenelläkään muulla ei varsinaisesti ollut asiaa sinne, joten lähdin itsekseni säätämään sähköpostien jne. kanssa. Tarkoituksena oli myös vuokrata jälleen kerran skootteri/maastoprätkä ja ajella sitten vierasmajalle vievää ”tietä” pitkin takaisin. Kuulin, että se on aivan kauhea, mutta en todellakaan tiennyt mitä odottaa...

Nojoo, vietettyäni yli kaksi tuntia internetissä lähetellen ja lukien sähköpostia, kirjoitellen edelliset kolme päiväkirjamerkintää ja ilmoittautuen yliopiston kursseille. Tämän jälkeen soitin pitkästä aikaa pari puhelua Suomeen. Hintaa koko lystille tuli yhteensä 10 euroa, mutta eipä sille mitään voi.

Tämän jälkeen etsiskelin sopivaa skootteria/prätkää hyvän aikaa ennen kuin löysin sopivan. Etsin alunperin skootteria, missä olisi maastorenkaat, mutta kun sellaista ei löytynyt päätin ottaa vähän haastetta ja vuokrasi kevarin, jossa oli 5 vaihdetta ja maastorenkaat. Olin aikaisemmin ajanut ehkä kaksi kertaa mopolla, jossa oli vaihteet joten alku oli hieman hankalaa. Niin, ei minulla todellakaan mitään kevarikorttiakaan edes ole, mutta täällä semmosia ei paljon kyselty =). Ja kolmen vuoden skootterikokemus yhdistettynä kuorma-autokorttiin antanee tarpeeksi hyvät perusteet ajaa kevarilla, kunhan vaihteisiin tottuu.

Pienen totuttelun jälkeen lähdin suunnistamaan saaren toiselle puolelle kohti vierasmajaa. Tie olisi antanut jo mukavat adrenaliinipotkut kokeneemmallekkin endurokuskille, mutta itse olin tosiaan ensimmäistä kertaa kevytmoottoripyörän puikoissa. (125 kuutiota siis, oma skootterini oli 50 kuutiota) Nautin silti jokaisesta töyssystä ja mahdottomalta näyttävästä ylä- tai alamäestä. Kerrankin oli kunnolla haastetta. Lopulta pääsin perille ja kävin moikkaamassa reissukavereitani.

Tämän jälkeen totesin, että valoisaa aikaa on ainakin puolitoista tuntia vielä jäljellä, joten lähden vielä ajelulle. Päätin käydä kaupungissa testaamassa, kuinka kauan sinne kestää ajaa. Viimeksi ajo oli varsin epävarmaa, enkä edes katsonut kelloa. Puoli tuntia siihen meni per suunta. Takaisin päästyäni valoisaa aikaa ja ajointoa riitti vielä, joten lähdin vielä ajamaan rallia tuolle haasteelliselle tielle.

Niinhän siinä sitten kävi. Eräässä ylämäessä ajoin töyssyyn, pyörä pysähtyi, sähläsin vaihteiden kanssa, lähdin liukumaan taaksepäin ja yhtäkkiä löysinkin itseni kyljeltäni alamäestä. Ei kuitenkaan mitään vakavaa. Pyörään ei tullut edes naarmuja ja itsekin selvisin vain pienellä naarmulla jalassa, josta ei edes tullut verta. Olo tuntui vähän vähemmän Valentino Rossimaiselta, kuin 5 minuuttia sitten. No, ehkä tunnen rajani nyt paremmin.

tie 1.jpg
Tien toiseksi vaikein kohta. Huomaa alamäen puolivälissä oleva harjanne, jonka taakse ei edes näe. TODELLA jyrkkä kohta
tie 2.jpg
Alamäen lopussa kakkonen silmään ja hanaa, niin pääsee ylämäen päälle, kuin itsestään.

Posted by Cyykky 22:00 Archived in Thailand Comments (0)

Takaisin Koh Taolle

Koh Samui & Koh Tao, Thaimaa

sunny 32 °C

Noniin,

en saanut ketään suostuteltua lähtemään Malesiaan, joten lähdin isomman porukan mukana pariksi päiväksi takaisin Koh Taolle. Se on sama saari, missä vietin neljä päivää ennen Koh Samuille tuloa. Muutamat ihmiset lähtivät takaisin Bangkokkiin odottelemaan lentojaan kotiin. Minä, Ico & Laura & Enrico (ITA), Mette (DEN), Pia (PRT) ja Mae (USA) lähdimme tosiaan tähän tuttuun ja turvalliseen kilpikonnasaareen (Koh Tao = kilpikonnasaari)

Lauttamatkalla sää ei olisi voinut olla parempi. Istuin pari ensimmäistä tuntia kannella, lukien kirjaa ja ottaen aurinkoa. Aaltoja ei ollut juuri lainkaan, matkustajiakaan ei ollut mitenkään liikaa ja fiilis oli loistava. Jossain kohtaa päätin lähteä kannen alle nauttimaan ilmastoinnista. En myöskään halunnut auringonpistosta.

Perille päästyämme tarkoituskena oli mennä samaan paikkaan, missä olimme yöpyneet aiemmin. Puhelinsoitto kuitenkin tiesi kertoa, että siellä ei ollut tarpeeksi tilaa. Olisihan pitänyt arvata, että koko saari täyttyy Full Moon Partyn jälkimainingeissa. Seuraava kohde oli Sairee Beach, joka oli täyteen ammuttu. Tämän jälkeen saimme eräältä paikalliselta venekuskilta tarjouksen, että hän voi viedä meidät toiselle puolelle saarta hintaan 3e/lärvi. Siellä olisi kaksi retkeilymajaa, ja jos niissä kummassakaan ei ole tilaa hän toisi meidät takaisin ilman mitään kustannuksia.

Vaihtoehtojakaan ei ollut, joten otimme tilaisuudesta vaarin. Jälleen kerran sää suosi ja jo hiljalleen laskeva aurinko antoi mahdollisuuden muutamaan loistavaan valokuvaan Koh Taosta. Perille päästyämme saimme kuulla, että retkeilymajat olisivat kohtalaisen kalliita. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan liennyt koko saarella, joten päätimme ottaa hienot, vaikkakin kohtalaisen hintavat mökit (10e/lärvi/yö) kauniin lahden ympäriltä.

Täällä taas, ylihuomenna lähdetään kohti Bangkokkia koko porukalla ja siitä eteenpäin todennäköisesti Metten ja Pian kanssa Kambodzaan.

mango bay 1.jpg
Mango Bay on sukeltajien suosima paikka. Kuva selittänee paljon.
mango bay 2.jpg
Mango Bayn ilta...

Posted by Cyykky 23:47 Archived in Thailand Comments (0)

Löhöilyä

Koh Samui

semi-overcast 31 °C

Joo,

taas näitä päiviä. Ei tehty juuri mitään. Edellisillan bileet näkyivät porukan energiatasossa ja suurin osa päivästä meni joko lueskellessa tai aurinkoa ottaessa.

Siinä se.

Posted by Cyykky 23:45 Archived in Thailand Comments (0)

Full Moon Party

Koh Samui & Koh Phag Nan, Thaimaa

sunny 30 °C

Joo, ensinnäkin. Tätä ja seuraavaa kahta päivää kirjoittaessa asustan jossain hyvin kaukana sivistyksestä, josta on mahdoton roudata kuvia nettiin, joten lisään niitä seuraavan kerran, kun pääsen Bangkokkiin.

Noniin, tätä päivää on odotettu aika pitkään. Tänään olisi kuukausittainen Full Moon Party naapurisaarella ja odotettavissa on 3000-10000 hengen rantabileet. Äiti ehti jo varoitella, että Suomen TV:ssä oli näytetty jotain dokumenttia Bangkokin huumevankilasta, ja että Full Moon Party ei ainakaan ollut paikka, missä huumeita liikkuisi vähiten. Paras siis pitää huolta, ettei kukaan tuntematon tunge laukkuun mitään ylimääräistä. Itseasiassa, en edes aio ottaa mitään muuta, kuin passivyön missä on Visa Electron ja varakassa. Lisäksi mukaan tulee kamera.

Päivällä ehdittiin kuitenkin tehdä kaikenlaista. Vuokrasimme jälleen skootterit Ryanin (CAN) ja Javierin (CRC) kanssa. Suuntana oli Koh Samuin näyttävimmät nähtävyydet, sekä Frisbee Golf, koska unohdimme ottaa sieltä kuvia eilen. Ryan ei ollut koskaan ajanut skootteria (ja meno oli myös sen näköistä), joten matkanopeus pysytteli siinä 40 kieppeillä koko matkan. Ensimmäiset nähtävyydet olivat ns. Grandmother Rock ja Grandfather Rock. En viitsi kuvailla niitä sen tarkemmin tässä päiväkirjassa. Kysykää kuvien perään, kunhan tulen takaisin. Näkemisen arvoiset kuitenkin.

Sen jälkeen tiemme erosivat. Ryan ja Javier menivät suorinta tietä ison Buddha-patsaan luo. Minä taas kiersin koko saaren ympäri vievän tien ja ajoin suoraan Frisbee Golf-paikkaan ottamaan kuvia ja pitämään tauon. Sen jälkeen ajoin takaisin hostellille, palautin skootterin ja valmistauduin henkisesti illan bileisiin.

Lauttamatka kesti tunnin verran ja siinä ehti jutella vähän tuntemattomien matkalaisten kanssa. Törmäsimme pariin sveitsiläiseen, joista toinen tuumasi, että "minun äiti on suomalainen", kun sanoin mistä itse olen kotoisin. Kävinkin ensimmäisen keskustelun suomeksi pitkään aikaan. Hyvää suomea se puhui, vaikka aksentti olikin tosi vahva.

Bileet eivät olleet aivan yhtä isot, kuin odotin mutta kokemus kuitenkin. Se oli kuin rockfestarit ilman isoja esiintyjiä (ja rannalla). Eri DJt kyllä soittivat kaikennäköistä musiikkia eri paikoissa, mutta rauhallisempiakin paikkoja löytyi. Kaiken kaikkiaan varsin mieleenpainuva kokemus.

full moon party.jpg
Tulijonglöörin taidonnäytteitä

Posted by Cyykky 23:34 Archived in Thailand Comments (0)

Frisbee Golf

Koh Samui, Thaimaa

sunny 33 °C

Joo,

aamun pakollisten auringonottojen jälkeen lähdin pidemmälle skootteriretkelle. Ajoin koko matkan takaisin lauttalaiturille (matkaa tuli reippaasti), join teetä paikallisessa kahvilassa ja luin kirjaa. Tämän jälkeen ajelin pikkuhiljaa (hmmm...pikkuhiljaa...nojoo) takaisin, koska sovimme aamulla Ryanin ja Metten kanssa, että menemme pelaamaan ns. Frisbee Golfia myöhemmin. Se osoittautuikin loistavaksi vedoksi.

Matka Frisbee Golfille ei mennyt ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta pääsimme perille kuitenkin. Frisbee Golf eroaa normaalista golfista siten, että pallon ja mailan sijaan siinä heitetään frisbeetä. Niin sanottu reikä on tolppa, jossa on kori, sekä metalliketjuja, jotka hidastavat frisbeen lentoa niin, ettei se kimpoa tolpasta pois. Onnistuinkin selvittämään 18 reikää tuloksella 59 (neljä yli suosituksen), joka ensikertalaiselta ei ollut ollenkaan hullumpi suoritus. Ryan, joka pelaa melkein päivittäin ei ollut, kuin kaksi heittoa parempi. Onnistuin yhdessä välissä tekemään kolme birdietä putkeen (no, alottelijan tuuria). Jos et tiedä, mikä on birdie, kysy joltain golfaajalta.

Illalla etsimme vaihteeksi uuden illallispaikan ja söin hain lihaa riisin kanssa...mmmmm...

frisbee golf.jpg
Kun osut kiekollasi tuohon häkkiin, metalliketjut hidastavat frisbeen kulkua ja kiekko putoaa koriin.

Posted by Cyykky 21:04 Archived in Thailand Comments (0)

Skootteri

Koh Samui, Thaimaa

semi-overcast 33 °C

Jep, tänään tein saman johtajaratkaisun, kuin aikanaan Espanjassa. Vuokrasin skootterin. Hintaa vuorokaudelle tuli peräti 5 euroa, joten otin tarjouksen vastaan. Huristelinkin pari tuntia ympäri lähiseutuja totutellen vasemmanpuoleiseen liikenteeseen ja ylipäätään skootteriin, jota en ollut ajanut yli vuoteen.

Muuten ei tapahtunut mitään merkittävää. Makasin rannalla ja koitin kehittää mun mikrotukihenkilörusketusta. Osittain jopa onnistuin. Illalla alkoi sataa kissoja ja koiria, joten söimme illallista omassa tutussa majatalossamme.

Posted by Cyykky 20:58 Archived in Thailand Comments (0)

(Entries 1 - 15 of 39) Page [1] 2 3 »