Teemu Alasen matkapäiväkirja

Aikainen herätys lauttaa varten ei tuntunut mitenkään inhimilliseltä, mutta pakko se oli kestää. Pakkasimme viimeiset tavarat Sunen kanssa ja lähdimme venetaksilla kohti Koh Taon "keskustaa". Molempien lautat lähtisivät kymmeneltä (paikallista aikaa, eli käytännössä 10:45) ja ah sitä autuutta, kun sai olla kerrankin yksin. Ensimmäistä kertaa koko matkan aikana olin tosiaan yksin. Ja vieläpä liikkeessä. Istuin veneen kannella ja luin Dan Brownin Angels & Demonsia. Välissä piti vaihtaa venettä, mutta ei se tahtia haitannut. Nautin jokaisesta minuutista yksin. Tiesin, että seuraava viikko menee taas suuressa ihmishulinassa. Mikäs siinä jos on ihmisiä ympärillä, mutta välillä on loistavaa olla vain "Me, Myself and I".

Nojoo, lautan jälkeen tunnin bussimatka vei suoraan hostellin ovelle ja löysinkin vaivatta Teon (ITA) ja Ryanin (CAN). Meitä on täällä kohtalaisen paljon. Edellisten lisäksi Mette (DEN), Ico (ITA), Mae (USA), Tiago (BRA), Laura & Enrico (ITA), James & Gwen (USA). Ja huomenna tulee neljä lisää ja ylihuomenna vissiin taas neljä.

Paikka on perus-mukava turistiranta, joka tarjoaa loistavaa vaihtelua Koh Taon idylliselle rauhallisuudelle. Päivisin maataan auringossa, pelataan rantalentistä tai keksitään jotain muuta. Iltaisin etsitään rannalta joku houkutteleva illalliskohde ja valloitetaan se porukalla. Tänä iltana söinkin aimoläjän "Barracudaa" (netistäkään ei löytynyt suomennosta) ranskalaisten kera.

Loistava veto vaihtaa paikkaa ja porukkaa.

Beach Volley