Thailand

Viimeinen aamu, viimeinen päivä. Tämän päivän pyhitin shoppailulle. Hain pukuni vaatturilta ja ostin muutenkin kaikki tarvittavat tuliaiset kotiin. 10 paria thai-housuja, vähän sekalaista rihkamaa, puoli-ilmaisen repun kannettavaa tietokonetta varten ja paljon muuta.

Illalla nousin lentokenttäbussiin ja viimeistään lentokentän check-inissä huomasin, että shoppailupäivä oli tehnyt tehtävänsä. Pelkästään lentokoneen ruumaan meni 27 kiloa tavaraa ja käsimatkatavaroihin kuului kannettava tietokone tarvikkeineen.

Lentomatkalla istuin parin suomalaisen vanhemman miehen vieressä ja alkumatka menikin rupatellessa. Pian valot sammutettiin ja sain nukuttua melkein koko matkan.

Aamulla, kun heräsin bussissa olimme jo Bangkokissa. Kello oli vähän yli neljä, joten porukkaa ei ollut liikkeellä mitenkään liikaa. Löysimme nopeasti vanhaan tuttuun hostelliin ja nukuimme pari tuntia. Aamun valjetessa lähdimme metsästämään auki olevia matkatoimistoja ja löysimmekin muutaman. 10 euron hintaan pääsisi Cambodzaan, mutta busseja lähtisi vain seitsemältä aamuisin. Tämän päivän bussit olivat siis jo lähteneet. No, eipä siinä mitään. Välipäivä Bangkokissa on aina ihan piristävä. Saapahan pyykit pesetettyä ja säädettyä kaikkea muutakin.

Mette ja Pia ostivat lippunsa jo, mutta minä päätin miettiä vielä hetken. Laskeskelin päiviä, että kannattaako kahden päivän takia mennä Cambodzaan asti, mutta tulin loppujen lopuksi siihen tulokseen, että ainahan sitä kannattaa uusia kohteita vallata. Matka olisi kuitenkin vain 12 tuntia per suunta.

Aamupalalla tapasimme odotetusti italialaiset. He lähtisivät tänä iltana, joten sovimme, että tapaamme puoli kuudelta illallisen merkeissä. Aamiaisen jälkeen lähdin etsimään pukua itselleni. Ostin kyllä puvun Suomesta juuri ennen lähtöä, mutta täällä ne tehtäisiin mittojen mukaan ja paaaaljon halvemmalla. Aikani etsiskeltyäni päädyin tummanpunaiseen silkkipukuun, tummanruskeaan silkkiseen kauluspaitaan ja silkkikravattiin, jonka valitsisin myöhemmin. Hintaa tinkimisen jälkeen tuli 92 euroa. Kuulostaa vähältä (tai oikeastaan myös aika paljolta, saahan täältä puuvillapukuja neljällä kympillä, jos haluaa), mutta luulisin saavani laadukkaan puvun. Ompahan jotain omaperäistä sitsi-iltoja varten. =) Kaupan päälle tulee pukupussi, joten kannettavaa riittää kotipuoleen. Saa nähdä, mitä Finnairin tädit tykkää.

Lounaan jälkeen otin pitkästä aikaa thai-hieronnan. Alle neljällä eurolla totesin, että oli hintansa arvoinen ja lähdin tyytyväisenä lounaalle. Illan suunnitelmana on tosiaan syödä viimeisten italialaisten kanssa. Niitä oli Bangkokissa jo valmiiksi pari-kolme. Aamulla on aikainen herätys, joten mitään kovin railakasta iltaa ei ole luvassa.

P.S. Tänään tuli 1500 kävijää täyteen tässä päiväkirjassa.
P.P.S. Tänään, kun kävelin Khao San-katua pitkin törmäsin ENSIMMÄISTÄ kertaa suomalaisiin. Heittäydyin juttusille parin helsinkiläisen jätkän kanssa, jotka olivat matkalla Koh Taolle ja sieltä Malesiaan opiskelemaan kolmeksi kuukaudeksi. Oli piristävää puhua suomea taas pitkästä aikaa.

Vasemmalta: Pia, minä ja Mette valmiina Kambodzan-reissua varten

Aamunkoitteessa lähdin viimeiselle prätkäreissulle. Aikaa ei ollut paljon ja kiertelinkin lähinnä vanhoja tuttuja paikkoja läpi ja nautin tuulenvireestä kasvoillani.

Puolenpäivän jälkeen olikin aika lähteä takaisin kohti Bangkokia. Reissu olisi hyvinkin tuttu. Lautalla saaresta maalle ja siitä eteenpäin bussilla. Lauttamatka meni niin kuin aina ennenkin. Istuin kannella vähän aikaa ja sen jälkeen menin alakertaa loikoilemaan ja katsomaan elokuvia. Lauttamatkan jälkeen meidät istutettiin bussiin ja lähdimme kaupungin keskustaan viettämään 1,5 tunnin illallistaukoa.

1,5 tuntia ei todellakaan ollut liian vähän. Mette tilasi pihvisalaattinsa melkein heti ravintolaan päästyämme ja sai sen mukaansa viisi minuuttia ennen bussin lähtöä. Paikallista tehokkuutta näköjään. No, eipä se tahtia haitannut. Illan pimetessä aloimme taivaltaa kohti Bangkokia.

Matka meni mukavasti. Sain nukuttua, vaikka alkumatkasta moni töyssy ja kaistanvaihto sai verenpaineen nousemaan. Ruotsin NJR Lisa oli kertonut aiemmin kauhutarinoita bussimatkasta Koh Phi Philtä (se saari, missä the Beach on kuvattu). Kyseisen matkan aikana bussikuski oli nukahtanut kaksi kertaa ja matkustajat olivat lopulta jakautuneet vahtivuoroihin pitämään kuskia hereillä. Alunperin yritimmekin saada junapaikkaa, mutta ne olivat täynnä.

Jep, päivän suunnitelma oli ottaa aamupalan jälkeen prätkä alle ja ajaa koko päivä saarta ympäri ja ottaa mahdollisimman paljon valokuvia. Näin myös tein. Aamulla huomasin, että eilen saamani naarmu oli ehkä hieman luultua pahempi ja päätin käydä paikallisen poppamiehen puheilla. Hän antoin minulle haavanpuhdistusainetta ja käski laittaa sitä vähintään kaksi kertaa päivässä naarmun päälle niin se ei ainakaan tulehdu. Se tässä oli ideanakin. Suomessa tämä ei olisi mitään, mutta nyt olen trooppisissa olosuhteissa ja tulehdus on huomattavasti todennäköisempi. Eräälle itävaltalaiselle kokouskaverille oli jo käynytkin niin jossain muualla.

Kuitenkin, ensimmäiseksi lähdin käymään Sai Thongissa, joka toimi majapaikkanamme viimeksi, kun olimme täällä. Tie sinne oli hyvinkin samantapainen, kuin tie tänne, joten haastetta riitti siinäkin. Paikan henkilökunta muisti minut edelleen ja paikan haltija, israelilainen Stav oli myös edelleen paikalla. Hän lähtisi huomenna kotiin, joten voi olla, että olemme samassa lautassa. Vaihdettiin kuulumisia jonkun aikaa ja sitten lähdinkin jatkamaan matkaa.

Kello alkoi olla kaksi, joten lähdin kohti venesatamaa, josta italialaiset lähtisivät kotia kohti tunnin päästä. Hyvästeltyämme heidät lähdin paikalliseen pizzeriaan lounaalle. Tämän jälkeen yksinkertaisesti ajoin ympäri saarta ja pysähdyin ainoastaan ottamaan valokuvia. Mieleenpainuvin pysäkki oli varmasti ns. Golden Viewpoint, josta näki joka puolelle saarta. Sää oli erinomainen. Otin varmaan 40 valokuvaa koko päivän aikana.

Illalla ei enää tapahtunut mitään erikoista. Ajettuani takaisin söin illallista loppuköörin kanssa. Täällähän on enää minun lisäksi Pia, Mette ja Mae.

Ihan mukavan näköinen maisema saaren toisesta päästä

Kuva kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa...

Aamulla lähdin longtail-veneellä yksikseni keskustaan. Kenelläkään muulla ei varsinaisesti ollut asiaa sinne, joten lähdin itsekseni säätämään sähköpostien jne. kanssa. Tarkoituksena oli myös vuokrata jälleen kerran skootteri/maastoprätkä ja ajella sitten vierasmajalle vievää ”tietä” pitkin takaisin. Kuulin, että se on aivan kauhea, mutta en todellakaan tiennyt mitä odottaa...

Nojoo, vietettyäni yli kaksi tuntia internetissä lähetellen ja lukien sähköpostia, kirjoitellen edelliset kolme päiväkirjamerkintää ja ilmoittautuen yliopiston kursseille. Tämän jälkeen soitin pitkästä aikaa pari puhelua Suomeen. Hintaa koko lystille tuli yhteensä 10 euroa, mutta eipä sille mitään voi.

Tämän jälkeen etsiskelin sopivaa skootteria/prätkää hyvän aikaa ennen kuin löysin sopivan. Etsin alunperin skootteria, missä olisi maastorenkaat, mutta kun sellaista ei löytynyt päätin ottaa vähän haastetta ja vuokrasi kevarin, jossa oli 5 vaihdetta ja maastorenkaat. Olin aikaisemmin ajanut ehkä kaksi kertaa mopolla, jossa oli vaihteet joten alku oli hieman hankalaa. Niin, ei minulla todellakaan mitään kevarikorttiakaan edes ole, mutta täällä semmosia ei paljon kyselty =). Ja kolmen vuoden skootterikokemus yhdistettynä kuorma-autokorttiin antanee tarpeeksi hyvät perusteet ajaa kevarilla, kunhan vaihteisiin tottuu.

Pienen totuttelun jälkeen lähdin suunnistamaan saaren toiselle puolelle kohti vierasmajaa. Tie olisi antanut jo mukavat adrenaliinipotkut kokeneemmallekkin endurokuskille, mutta itse olin tosiaan ensimmäistä kertaa kevytmoottoripyörän puikoissa. (125 kuutiota siis, oma skootterini oli 50 kuutiota) Nautin silti jokaisesta töyssystä ja mahdottomalta näyttävästä ylä- tai alamäestä. Kerrankin oli kunnolla haastetta. Lopulta pääsin perille ja kävin moikkaamassa reissukavereitani.

Tämän jälkeen totesin, että valoisaa aikaa on ainakin puolitoista tuntia vielä jäljellä, joten lähden vielä ajelulle. Päätin käydä kaupungissa testaamassa, kuinka kauan sinne kestää ajaa. Viimeksi ajo oli varsin epävarmaa, enkä edes katsonut kelloa. Puoli tuntia siihen meni per suunta. Takaisin päästyäni valoisaa aikaa ja ajointoa riitti vielä, joten lähdin vielä ajamaan rallia tuolle haasteelliselle tielle.

Niinhän siinä sitten kävi. Eräässä ylämäessä ajoin töyssyyn, pyörä pysähtyi, sähläsin vaihteiden kanssa, lähdin liukumaan taaksepäin ja yhtäkkiä löysinkin itseni kyljeltäni alamäestä. Ei kuitenkaan mitään vakavaa. Pyörään ei tullut edes naarmuja ja itsekin selvisin vain pienellä naarmulla jalassa, josta ei edes tullut verta. Olo tuntui vähän vähemmän Valentino Rossimaiselta, kuin 5 minuuttia sitten. No, ehkä tunnen rajani nyt paremmin.

Tien toiseksi vaikein kohta. Huomaa alamäen puolivälissä oleva harjanne, jonka taakse ei edes näe. TODELLA jyrkkä kohta

Alamäen lopussa kakkonen silmään ja hanaa, niin pääsee ylämäen päälle, kuin itsestään.

Noniin,

en saanut ketään suostuteltua lähtemään Malesiaan, joten lähdin isomman porukan mukana pariksi päiväksi takaisin Koh Taolle. Se on sama saari, missä vietin neljä päivää ennen Koh Samuille tuloa. Muutamat ihmiset lähtivät takaisin Bangkokkiin odottelemaan lentojaan kotiin. Minä, Ico & Laura & Enrico (ITA), Mette (DEN), Pia (PRT) ja Mae (USA) lähdimme tosiaan tähän tuttuun ja turvalliseen kilpikonnasaareen (Koh Tao = kilpikonnasaari)

Lauttamatkalla sää ei olisi voinut olla parempi. Istuin pari ensimmäistä tuntia kannella, lukien kirjaa ja ottaen aurinkoa. Aaltoja ei ollut juuri lainkaan, matkustajiakaan ei ollut mitenkään liikaa ja fiilis oli loistava. Jossain kohtaa päätin lähteä kannen alle nauttimaan ilmastoinnista. En myöskään halunnut auringonpistosta.

Perille päästyämme tarkoituskena oli mennä samaan paikkaan, missä olimme yöpyneet aiemmin. Puhelinsoitto kuitenkin tiesi kertoa, että siellä ei ollut tarpeeksi tilaa. Olisihan pitänyt arvata, että koko saari täyttyy Full Moon Partyn jälkimainingeissa. Seuraava kohde oli Sairee Beach, joka oli täyteen ammuttu. Tämän jälkeen saimme eräältä paikalliselta venekuskilta tarjouksen, että hän voi viedä meidät toiselle puolelle saarta hintaan 3e/lärvi. Siellä olisi kaksi retkeilymajaa, ja jos niissä kummassakaan ei ole tilaa hän toisi meidät takaisin ilman mitään kustannuksia.

Vaihtoehtojakaan ei ollut, joten otimme tilaisuudesta vaarin. Jälleen kerran sää suosi ja jo hiljalleen laskeva aurinko antoi mahdollisuuden muutamaan loistavaan valokuvaan Koh Taosta. Perille päästyämme saimme kuulla, että retkeilymajat olisivat kohtalaisen kalliita. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan liennyt koko saarella, joten päätimme ottaa hienot, vaikkakin kohtalaisen hintavat mökit (10e/lärvi/yö) kauniin lahden ympäriltä.

Täällä taas, ylihuomenna lähdetään kohti Bangkokkia koko porukalla ja siitä eteenpäin todennäköisesti Metten ja Pian kanssa Kambodzaan.

Mango Bay on sukeltajien suosima paikka. Kuva selittänee paljon.

Mango Bayn ilta...

Joo,

taas näitä päiviä. Ei tehty juuri mitään. Edellisillan bileet näkyivät porukan energiatasossa ja suurin osa päivästä meni joko lueskellessa tai aurinkoa ottaessa.

Siinä se.

Joo, ensinnäkin. Tätä ja seuraavaa kahta päivää kirjoittaessa asustan jossain hyvin kaukana sivistyksestä, josta on mahdoton roudata kuvia nettiin, joten lisään niitä seuraavan kerran, kun pääsen Bangkokkiin.

Noniin, tätä päivää on odotettu aika pitkään. Tänään olisi kuukausittainen Full Moon Party naapurisaarella ja odotettavissa on 3000-10000 hengen rantabileet. Äiti ehti jo varoitella, että Suomen TV:ssä oli näytetty jotain dokumenttia Bangkokin huumevankilasta, ja että Full Moon Party ei ainakaan ollut paikka, missä huumeita liikkuisi vähiten. Paras siis pitää huolta, ettei kukaan tuntematon tunge laukkuun mitään ylimääräistä. Itseasiassa, en edes aio ottaa mitään muuta, kuin passivyön missä on Visa Electron ja varakassa. Lisäksi mukaan tulee kamera.

Päivällä ehdittiin kuitenkin tehdä kaikenlaista. Vuokrasimme jälleen skootterit Ryanin (CAN) ja Javierin (CRC) kanssa. Suuntana oli Koh Samuin näyttävimmät nähtävyydet, sekä Frisbee Golf, koska unohdimme ottaa sieltä kuvia eilen. Ryan ei ollut koskaan ajanut skootteria (ja meno oli myös sen näköistä), joten matkanopeus pysytteli siinä 40 kieppeillä koko matkan. Ensimmäiset nähtävyydet olivat ns. Grandmother Rock ja Grandfather Rock. En viitsi kuvailla niitä sen tarkemmin tässä päiväkirjassa. Kysykää kuvien perään, kunhan tulen takaisin. Näkemisen arvoiset kuitenkin.

Sen jälkeen tiemme erosivat. Ryan ja Javier menivät suorinta tietä ison Buddha-patsaan luo. Minä taas kiersin koko saaren ympäri vievän tien ja ajoin suoraan Frisbee Golf-paikkaan ottamaan kuvia ja pitämään tauon. Sen jälkeen ajoin takaisin hostellille, palautin skootterin ja valmistauduin henkisesti illan bileisiin.

Lauttamatka kesti tunnin verran ja siinä ehti jutella vähän tuntemattomien matkalaisten kanssa. Törmäsimme pariin sveitsiläiseen, joista toinen tuumasi, että "minun äiti on suomalainen", kun sanoin mistä itse olen kotoisin. Kävinkin ensimmäisen keskustelun suomeksi pitkään aikaan. Hyvää suomea se puhui, vaikka aksentti olikin tosi vahva.

Bileet eivät olleet aivan yhtä isot, kuin odotin mutta kokemus kuitenkin. Se oli kuin rockfestarit ilman isoja esiintyjiä (ja rannalla). Eri DJt kyllä soittivat kaikennäköistä musiikkia eri paikoissa, mutta rauhallisempiakin paikkoja löytyi. Kaiken kaikkiaan varsin mieleenpainuva kokemus.

Tulijonglöörin taidonnäytteitä

Joo,

aamun pakollisten auringonottojen jälkeen lähdin pidemmälle skootteriretkelle. Ajoin koko matkan takaisin lauttalaiturille (matkaa tuli reippaasti), join teetä paikallisessa kahvilassa ja luin kirjaa. Tämän jälkeen ajelin pikkuhiljaa (hmmm...pikkuhiljaa...nojoo) takaisin, koska sovimme aamulla Ryanin ja Metten kanssa, että menemme pelaamaan ns. Frisbee Golfia myöhemmin. Se osoittautuikin loistavaksi vedoksi.

Matka Frisbee Golfille ei mennyt ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta pääsimme perille kuitenkin. Frisbee Golf eroaa normaalista golfista siten, että pallon ja mailan sijaan siinä heitetään frisbeetä. Niin sanottu reikä on tolppa, jossa on kori, sekä metalliketjuja, jotka hidastavat frisbeen lentoa niin, ettei se kimpoa tolpasta pois. Onnistuinkin selvittämään 18 reikää tuloksella 59 (neljä yli suosituksen), joka ensikertalaiselta ei ollut ollenkaan hullumpi suoritus. Ryan, joka pelaa melkein päivittäin ei ollut, kuin kaksi heittoa parempi. Onnistuin yhdessä välissä tekemään kolme birdietä putkeen (no, alottelijan tuuria). Jos et tiedä, mikä on birdie, kysy joltain golfaajalta.

Illalla etsimme vaihteeksi uuden illallispaikan ja söin hain lihaa riisin kanssa...mmmmm...

Kun osut kiekollasi tuohon häkkiin, metalliketjut hidastavat frisbeen kulkua ja kiekko putoaa koriin.

Jep, tänään tein saman johtajaratkaisun, kuin aikanaan Espanjassa. Vuokrasin skootterin. Hintaa vuorokaudelle tuli peräti 5 euroa, joten otin tarjouksen vastaan. Huristelinkin pari tuntia ympäri lähiseutuja totutellen vasemmanpuoleiseen liikenteeseen ja ylipäätään skootteriin, jota en ollut ajanut yli vuoteen.

Muuten ei tapahtunut mitään merkittävää. Makasin rannalla ja koitin kehittää mun mikrotukihenkilörusketusta. Osittain jopa onnistuin. Illalla alkoi sataa kissoja ja koiria, joten söimme illallista omassa tutussa majatalossamme.

Aikainen herätys lauttaa varten ei tuntunut mitenkään inhimilliseltä, mutta pakko se oli kestää. Pakkasimme viimeiset tavarat Sunen kanssa ja lähdimme venetaksilla kohti Koh Taon "keskustaa". Molempien lautat lähtisivät kymmeneltä (paikallista aikaa, eli käytännössä 10:45) ja ah sitä autuutta, kun sai olla kerrankin yksin. Ensimmäistä kertaa koko matkan aikana olin tosiaan yksin. Ja vieläpä liikkeessä. Istuin veneen kannella ja luin Dan Brownin Angels & Demonsia. Välissä piti vaihtaa venettä, mutta ei se tahtia haitannut. Nautin jokaisesta minuutista yksin. Tiesin, että seuraava viikko menee taas suuressa ihmishulinassa. Mikäs siinä jos on ihmisiä ympärillä, mutta välillä on loistavaa olla vain "Me, Myself and I".

Nojoo, lautan jälkeen tunnin bussimatka vei suoraan hostellin ovelle ja löysinkin vaivatta Teon (ITA) ja Ryanin (CAN). Meitä on täällä kohtalaisen paljon. Edellisten lisäksi Mette (DEN), Ico (ITA), Mae (USA), Tiago (BRA), Laura & Enrico (ITA), James & Gwen (USA). Ja huomenna tulee neljä lisää ja ylihuomenna vissiin taas neljä.

Paikka on perus-mukava turistiranta, joka tarjoaa loistavaa vaihtelua Koh Taon idylliselle rauhallisuudelle. Päivisin maataan auringossa, pelataan rantalentistä tai keksitään jotain muuta. Iltaisin etsitään rannalta joku houkutteleva illalliskohde ja valloitetaan se porukalla. Tänä iltana söinkin aimoläjän "Barracudaa" (netistäkään ei löytynyt suomennosta) ranskalaisten kera.

Loistava veto vaihtaa paikkaa ja porukkaa.

Beach Volley

Noniin,

päivä oli jokseenkin yhtä produktiivinen, kuin edellinen pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta. Kävelimme Sunen kanssa keskustaan pitkästä aikaa kirjoittamaan nettipäiväkirjaa jne. jne. Siellä meidän majapaikassa on sähköt (klo 18:30-01:00 jos toimii) ja nettikin pitäisi yhdeltä koneelta löytyä, mutta siinä on aina jotain mätää. Siksipä en pystynytkään kirjoittamaan kolmeen päivään.

Joo, kaupungista löydettiin mahtava pizzeria. En ollut syönyt pizzaa koko matkan aikana, joten se oli juuri sitä, mitä tarvin siinä kohtaa. Pizzan jälkeen olisin vuokrannut skootterin (4 euroa päivä...huu...), mutta en ottanut passia mukaan majapaikasta, joten se jäi väliin, ehkä myöhemmin.

Tänään oli tosiaan viimeinen päivä täällä. Huomenna lähden "takaisin" Koh Samuille, jossa on jo aika paljon porukkaa odottamassa täydenkuun bileitä, jotka pidetään naapurisaarella. Emme aio yöpyä bilesaarella vaan juhlia aamuun asti ja ottaa sitten vaan vene takaisin kotisaarellemme.

Tämä paikka oli hyvä pysäkki tähän kohtaan. Majapaikka on todella eristyksissä kaikesta muusta ja saa olla aivan rauhassa jos haluaa. Mutta, neljä päivää tekemättä yhtään mitään riittää vallan mainosti. Kaksi päivää lisää ja tulisin hulluksi. Huomenna tulee taas muutosta niin ympäristöön, kuin ihmisiinkin. Sune nimittäin ilmoitti, että hän lähtee Bangkokkiin ja koittaa saada aikaisemman lennon takaisin (Ei äiti, minä en aio tehdä samoin...) Joten, huomenna vaihtuu porukka ja paikka.

Sitä odotellessa...

Tänään en ole tehnyt mitään, en siis yhtään mitään. En mennyt mihinkään, en tehnyt mitään, mikä kuluttaisi energiaa enempää, kuin shakinpeluu ja yksinkertaisesti vaan lepäsin. Päivän rankin hetki taisi olla, kun roudasin pyykkisäkin ylämäkeä pitkin mökille. Sen verran täytyy sanoa, että olen nyt pelannut n. 6 peliä shakkia ja viimeinkin onnistuin puoliltaöin päihittämään Eranin. Kaikki muut matsit olen hävinnyt milloin ketäkin vastaan.

Onneksi parin päivän päästä ihmiset alkaa kerääntyä Koh Samuille odottamaan täydenkuun bileitä. Jos pitäisi viikkokin vielä vain olla möllöttää, tulisin varmaan hulluksi. Mutta pari-kolme päivää tekemättä mitään tekee kyllä hyvää. Ylihuomenna haluan kuitenkin jo varmasti taas jotain toimintaa.

Puolenpäivän aikaan (+- 2 tuntia, otin kellon pois, kun tulin tänne) lähdimme koko porukalla takaisin kaupunkiin odottelemaan lähtevien lauttaa Koh Samuille. Lounastimme viimeistä kertaa yhdessä ja hyvästeltyämme lähdimme kävellen takaisin Sai Thongiin. Ensi vuonna AIM & IJBC on Ruotsissa ja Gee jo ainakin lupasi tulla pyörähtämään Suomessa ennen/jälkeen kokousta. Samaten Tom (AUT), joka lähti jo muutama päivä sitten lupasi tulla käymään kokouksen hujakoilla. Sinänsä mukavaa, harvemmin kukaan Turkuun muuten eksyy.

Päästyämme takaisin päätimme ottaa uuden suunnan toiselle puolelle Koh Taoa. Manel Portugalista oli toisella puolella saarta oman delegaationsa kanssa ja päätimme lähteä koittamaan onneamme, jos vaikka löytäisimme hänet. Tiesimme hotellin nimen, mutta emme olleet saaneet mitään kontaktia häneen pariin päivään.

Reilun puolen tunnin kävelyn jälkeen löysimme, kuin löysimmekin paikan ja lopulta myös itse Manelin. Emme viipyneet kauaa, lähinnä istuimme rannalla ja juttelimme jonkun aikaa. Manel lähtisi parin päivän päästä takaisin, joten emme edes tehneet minkäänlaisia suunnitelmia mitä tehdä saarella yhdessä. Aikamme juteltuamme lähdimme vaeltamaan takaisin kohti Sai Thongia.

Suihkun jälkeen en oikeastaan tehnyt mitään. Joko löhösin rannalla, luin kirjaa, tai molempia yhtäaikaa. Illalla otin turpaani shakissa parilta tyypiltä ja aikanaan menin nukkumaan.

Heräsimme aamulla erittäin aikaisin Sunen kanssa ja lähdimme veneellä kohti Koh Taoa. Thaimaan itäpuolella on kolme suurta saarta: Koh Samui, Koh Phag Nan ja Koh Tao. Samui lienee tunnetuin ja isoin, Phag Nanilla on aina täyden kuun aikaan 7000-10000 hengen rantabileet (sinne) ja Koh Tao on pienin kolmesta, sekä tunnettu sukeltajan paratiisina. Lisäksi yksi Israelin junioreista sanoi, että hänen ystävänsä on töissä yhdessä vierasmajassa Koh Taolla ja saisimme kuulemma asevelihintaan mökkejä sieltä.

Venematkaa voisi kutsua mukavaksi. Kerrankin 1. luokka tarkoitti Ensimmäistä Luokkaa. Käytössä oli viimeisen päälle moderni katamaraani joka vei meidät melkoista vauhtia määränpäähän. Lisäksi henkilökunta oli varmaan ihan oikeasti käynyt joitain asiakaspalvelukursseja, kun palvelu tuntui pelaavan juuri niin kuin pitäisikin. Perille päästyämme törmäsimme heti Daniellaan ja Eraniin israelista, jotka olivat niinikään matkalla samaan paikkaan. Paikan nimi on Sai Thong resort ja sinne pitää joko kävellä 30min viidakon läpi tai ottaa venetaksi. Päädyimme jälkimmäiseen, koska se ei maksanut mitään ja meillä oli aika lailla kuitenkin tavaraa mukana.

Venetaksi oli kokemus sinänsä. Se oli samanlainen, kuin millä olimme kiertäneet Bangkokin jokia, paitsi että laidat olivat ainakin 20cm matalammalla. Sitten, kun alkoi tulla aaltoja saimmekin käytännössä kaikki tavaramme likomäriksi, kun pari isompaa aaltoa tuli suoraan laidan yli sisään. Pelkäsin jo kannettavan tietokoneeni puolesta, mutta hyvin näyttää toimivan edelleen. Tosin, vanha kännykänrutku ei enää toimi.

Märät vaatteet ja hajonnut kännykkä ei paljoa stressannut enää, kun tajusin, että tämä on juuri sitä, mitä lääkäri määräsi. Löysin paratiisin, enkä lähde täältä ennen kuin löydän jotain parempaa tekemistä. Kun saimme tavaramme mökkiin, lähdimme lounaalle alakertaan.

Meitä on täällä 8 tällä hetkellä. Minun ja Sunen lisäksi täällä on Tiiram (AUT), Olimpia & Federica (ITA), Gee (EGY), sekä tietysti Eran ja Daniella. Paikan omistaa israelilainen CISV-perhe ja perheen poika Stav on täällä pitämässä huolta paikasta. Ilta menikin rannalla löhöillessä ja illalla chillailimme paikallisessa Banana Baarissa. Tiiram, Federica, Olimpia ja Gee lähtisivät huomenna kotia kohti, joten otimme kaiken irti viimeisestä illasta.

Maisemia venematkalta saarelle

Meidän "posse". Vasemmalta oikealle: Eran, Federica, minä, Daniella, Sune, Gee, Olimpia ja Tiiram